Hiustensiirto on monelle vielä melko vieras käsite, vaikkakin nykytiedon mukaan hiustensiirtojen historia yltää jopa ainakin 1920-luvulle asti eli Suomen sotia edeltävään aikaan. Ensimmäinen aihetta koskeva merkittävä tieteellinen julkaisu on nimeltään Masao Sasagavalta, ja se tehtiin jo vuonna 1923. Tämän jälkeen lääkäri Shoji Okuda julkaisi vuonna 1939 tutkimuksiaan hiustensiirroista yksittäisin 1–5 mm halkaisijan graftein, eli karvatuppia sisältävin ihokappalein. Hän oli ensimmäisiä hiustensiirron edelläkävijöitä, vaikkakaan hänen tekniikkansa ei levinnyt tuolloin suuren yleisön tietoisuuteen.
Hiustensiirroilla on ollut muitakin varhaisia kehittäjiä. Esimerkiksi Hajime Tamura kuvaili 1940-luvulla julkaisussaan yksittäisten karvatuppiyksiköiden siirtoa luovuttavalta alueelta isomman graftin sijaan. Tämä menetelmä on lähellä hiustensiirroissa nykyisin käytettyjä menetelmiä. Hiustensiirrossa on kehitetty tämän jälkeen useita tekniikoita, joista ensimmäinen laajalle levinnyt hiustensiirron tekniikka oli dermatologi Norman Orentreichianin kehittämä punch graft -tekniikka Yhdysvalloissa vuonna 1959.
Tämän jälkeen kehitettiin useita muitakin tekniikoita, joista suurinta osaa käytetään yhä edelleen hiustensiirroissa. Näitä ovat esimerkiksi FUE- ja FUT-tekniikat. Hiustensiirto ei siis ole kovinkaan vanha ilmiö historiassa, mutta se on kulkenut silti pitkän matkan aina sotia edeltävästä ajasta tämän päivän äärimmäisen moderneihin ja laadukkaisiin hiustensiirtoihin.
Hiustensiirto ulkomailla
Hiustensiirrolla on monissa maissa selkeästi pidempi historia kuin Suomessa. Etenkin Japanin kehittynyt tekniikka on vaikuttanut hiustensiirtoihin sen historian aikana. Onkin arveltu että japanilaisten kehittyneempien tekniikoiden varhaisempi löytäminen olisi voinut muuttaa koko hiussiirteiden historian. Hiustensiirtojen ensimmäisiin edelläkävijöihin kuulunut lääkäri olikin juuri japanilainen. Hänen tutkimuksiaan on kuitenkin käännetty englanniksi vasta 2000-luvun alussa.
Hieman myöhemmät laajaan tietoon levinneet hiustensiirron metodit kehitettiin sen sijaan Yhdysvalloissa, vaikkakin nykyisinkin käytetyn FUE-tekniikan varhaisen version kehitti ensimmäisenä japanilainen Masumi Inaba vuonna 1988.
Hiustensiirtojen kehittäminen ei siis ole tapahtunut Turkissa, vaikka moni saattaa niin luulla. Hiustensiirto Turkissa on nimittäin hyvin yleistä ja suosittua nykypäivänä myös kaukana Turkista asuville ulkomaalaisille asiakkaille. Turkki on monien mielestä parhaimpia ja ammattitaitoisimpia paikkoja hiustensiirtoon nykyään, mutta hiustensiirron suosioon siellä vaikuttavat tietenkin myös Turkin monia maita edullisemmat hinnat.
Kuinka hiustensiirto Suomessa sai alkunsa?
Suomi ei siis ole ollut historiassa aivan ensimmäisiä hiustensiirron edelläkävijöitä. Modernina maana Suomikin sai kuitenkin hiustensiirrot käyttöönsä niiden kehittämisen jälkeen hyvin varhaisessa vaiheessa. Hiussiirrot ovat kuitenkin olleet suuren yleisön tietoisuudessa vasta muutamia kymmeniä vuosia, joten ne ovat sinänsä joka puolella vielä melko uudehko ilmiö.
Nykyään Suomessa käytettävä hiustensiirto follikkelisiirtotekniikalla on maailman uusin ja kehittynein hiustensiirtotoimenpide ja se on jättänyt varjoonsa vanhat mikrosiirremenetelmät. Tällä uudella tekniikalla saadaan noin 30 % enemmän hiussiirteitä samasta hiusten luovutusalueesta verrattuna vanhaan tekniikkaan. Lisäksi uudella tekniikalla vältetään follikkelien tuhoutuminen ja tekniikka on lähes kivuton.
Suomi on siis nykyään tekniikoidensa ja asiantuntevuutensa kannalta hiustensiirtojen moderneimmassa kärjessä. Hiustensiirto Suomessa onkin nykyään helppoa ja turvallista, vaikka moni valitseekin ulkomaisen hiustensiirron Suomea edullisempien hintojen vuoksi. Etenkin Turkki on suosittu hiustensiirtomaa, sillä se saattaa tarjota monia muita monin verroin edullisempia hiustensiirtoja.
Erilaiset hiustensiirtotekniikat ja niiden historia
Vaikka hiustensiirroista on julkaistu tutkimuksia jo sotia edeltävänä aikana, ensimmäinen laajalle levinnyt tekniikka sai alkunsa vasta 1950-luvun lopulla. Dermatologi Norman Orentreichia kehitti tämän tekniikan, jossa leikattiin pyöreä kaistale ihoa karvatuppia luovuttavalta alueelta. Se leikattiin irti iskemällä se irti 6, 8 tai 12 mm halkaisijan pyöreällä terällä. Graftit istutettiin kaljuuntuvalle alueelle.
12 mm graftit vaativat kirurgisen ompeleen kiinnitykseen, muut niistä eivät välttämättä vaatineet. Tässä tekniikassa oli kuitenkin hieman ongelmia, sillä joissain tapauksissa karvatupet kuolivat ja päähän jäi kaljuja alueita. Tästä syystä hiustensiirron lopputulos oli myös usein luonnottoman näköinen.
Kaistaleikkaus oli 1970-luvun puolivälin jälkeen jonkin aikaa joissakin klinikoissa käytetty toimenpide. Siinä leikattiin pitkänomainen kaistale ihoa, joka taas siirrettiin kaljulle alueelle. Tekniikkaa käyttämällä vältyttiin punch graft -tekniikan jättämiltä tukkomaisilta hiusten kasvun alueilta hiusrajassa. Tällä tekniikalla tehdyt hiustensiirrot eivät kuitenkaan aina onnistuneet ja lopputulos ei tälläkään menetelmällä ollut aina toivottu. Kaistaleikkausta ei enää nykyään juuri käytetäkään.
Kuinka nykyään käytettävät tekniikat saivat alkunsa?
1980-luvulla tulivat käyttöön mini- ja mikrograftit, jotka kuitenkin yleistyivät vasta 1990-luvulla. Minigrafteilla viitataan 3–4 karvatupen grafteihin ja mikrografteilla taas 1–2 karvatupen grafteihin.
Samoihin aikoihin 1980-luvun lopulla kehitettiin nykyäänkin paljon käytetyt FUT- ja FUE-tekniikat. FUT-tekniikan varhaisen version kehitti yhdysvaltalainen Bob Limmer. Hän leikkasi tekniikan mukaan ohuen kaistaleen ihoa päänahasta, jotta siitä saataisiin eroteltua stereomikroskooppiavusteisesti hyvin pieniä grafteja hyvin tarkasti ja vaurioittamatta niitä. Ne taas siirrettiin kaljulle alueelle. FUT alkoi korvaamaan aiempia mini- ja mikrografteja. Sen historian alku oli kuitenkin hidas, sillä sen toteuttaminen vaati pitkän kestonsa vuoksi klinikkaa ylläpitävän palkkaamaan peräti kymmeniä kirurgia avustavia koulutettuja työntekijöitä.
FUE-tekniikka kehitettiin samoihin aikoihin FUT-tekniikan kanssa ja sen varhaisen version kehitti japanilainen Masumi Inaba vuonna 1988. Masumi Inaba käytti 1 mm onttoa neulaa karvatuppiyksiköiden siirtoon kaljulle alueelle. Tekniikka oli FUT-tekniikan tavoin hidas ja se vaati usein jopa kymmeniä kirurgin avustajia. Tämän vuoksi tämänkin tekniikan leviäminen oli sen alkuaikoina hyvin hidasta.
Sekä FUE- että FUT-tekniikoita käytetään vielä nykyisinkin monilla moderneimmilla hiustensiirtoklinikoilla ympäri maailman.