Suomen lipun historia

Suomen lipun historia alkaa vuodesta 1918, jolloin ehdotusta sinivalkoisesta lipusta käsiteltiin eduskunnassa. Kun Suomi itsenäistyi, niin lipputankoon nostettiin 6.12.1917 leijonalippu. Sitä käytettiin virallisena lippuna siihen saakka, kunnes tuttu siniristilippumme hyväksyttiin ja otettiin käyttöön. Lippuluonnoksen laativat aikanaan taiteilijat Bruno Tuukkanen sekä Eero Snellman. Alun perin Akseli Gallen-Kallela ehdotti lippua, jossa väritys olisi ollut juuri päinvastainen kuin nyt eli sinisellä pohjalla valkoinen risti.

Suomen lippu on puhtaan kaunis väreiltään.

Suomen lipun historia on mielenkiintoinen

1850- ja 1860 -luvuilla käytiin epävirallisia keskusteluja siitä, mitkä pitäisi olla Suomen lipun värit. Jatkuvasti tuli esiin väreinä sininen ja valkoinen. Ne edustivat siihen aikaan niin sanottuja kansallisvärejä. Tätä aiemmin oltiin käytetty leijonavaakunaa Suomen suurruhtinaskunnan lippuna. Siinä värityksenä olivat vaakunan punainen ja kullankeltainen leijona. Niitä pidettiin silloin eräänlaisina kansallisväreinä. Virallisena lippuna Ruotsin vallan aikana oli Ruotsin lippu sekä Venäjän vallan aikana Venäjän lippu.

Vuonna 1848 ylioppilaiden juhlassa esitettiin ensimmäistä kertaa Maamme -laulu ja samassa tilaisuudessa kannettiin ylioppilaskunnan lippua. Sen väreinä olivat valkoisella pohjalla suurruhtinaskunnan vaakuna. Tämän tilaisuuden jälkeen Zacharias Topeliuksen herätti keskustelua Suomen omasta lipusta. Tuolloin tuli monia ehdotuksia, mutta ne eivät edenneet valtiopäiville asti. Monia hyviä ehdotuksia tuotiin esille, mutta niitä käytettiin yleisimmin 1800 -luvun lopulla pelkästään huvilalippuina.

Suomen lipun värit ja värimallit

Monille meille suomalaisille värit lipussa heijastavat puhtautta ja taivaan sineä. Suomen lipun historia kertoo kuitenkin, että Topelius käsitteli aihetta sadussaan Linnake Suomen puolustus vuonna 1854 kertoen värien merkityksen. Hän sanoi, että valkoinen kuvaa lunta ja sininen järvien väriä. Topelius puolustikin värejä hyvin vahvasti sekä vastusti leijonalipussa olevia punakeltaista. Historian tutkijat ovat kertoneet, että sinivalkoiset värit tulivat Venäjän keisarikunnan laivastosta.

Suomen lipun historia kertoo myös sen, että värit määrättiin aluksi kankaisilla värimalleilla. Värimallit, jotka olivat villaa ja puuvillaa, toimitettiin viranomaisille maakuntiin ja lipputankojen omistajat saivat käydä niitä siellä katsomassa. Värimallit kuitenkin haalistuivat vuosien saatossa ja 1950 -luvun loppupuolella lippukomitea aloitti työnsä. Vuonna 1993 vihdoin annettiin värit käyttäen värijärjestelmää.

Suomen lippu huomataan

Sinivalkoinen Suomen lippu huomataan aina, missä se kulloinkin näkyy. Puhtaiden ja kauniiden väriensä ansiosta sitä ei sekoita minkään muun maa lippuun. Samat värisävyt saatat löytää suomenkieliseltä kasinolta kuten online casio Suomelta. Kasinolla pelaaminen on helppoa, koska kyseessä on ”maksa ja pelaa” eli Pay’n Play -kasino. Jos kiinnostuit, lue lisää sivulta onlinecasinosuomi.fi. Sinivalkoiset värisävyt ovat jotenkin selkeät, kuten tämänkin kasinon sivuilta on huomattavissa.

Ompa liput minkä värisiä tahansa, niin kansallislippu on jokaisessa maassa lähes aina muodoltaan suorakaide. Lippujen käyttö on omaksuttu jo hiljalleen 1700-luvulta lähtien, jolloin Ranskan vallankumous oli siihen myötävaikuttamassa. Tällöin myös lippujen kuviointi yksinkertaistui. Monien maiden kansallislippujen väreissä löytyy edelleen värit, jotka kuvaavat maan kehitystä tai itsenäisyyden alkua.

Suomen lipun historia on suoraviivainen

Suomen sotalippu oli aikanaan kolme kielinen, siinä oli vaakuna ja se oli hiukan pienempi kuin valtiolippu. Tänä päivänä sotalipun tyyppistä valtiolippua käytetään vain, kun liputetaan valtiollisten rakennusten edustoilla. Sotapäällystön käytössä on muutenkin ollut erilaisia lippuja historian aikana. Myös tullilta, luotsilta sekä postilta löytyivät omat lippunsa. Ne tunnistettiin kyseisten laitosten tunnuskuvioista, joka oli lipussa tangon puoleisessa yläkulmassa.

Kun lainsäädäntöä uusittiin vuonna 1978, Suomen lipusta kiellettiin kaikki ylimääräiset lisäkuviot. Tällöin myös päätettiin, että luotsi-, posti- ja tulliliput poistetaan kokonaan käytöstä. Takarajaksi annettiin vuoden 1980 loppu. Jäljelle jäivät enää kansallislippu sekä suorakaiteen muotoinen valtiolippu. Kielekkeisiä lippuja on jäljellä kaksi.

Lippujen määrän vähentäminen on tuonut selkeyttä liputukseen eikä myöskään tarvitse arvailla, mistä lippusta on kysymys. Suomen lipun historia ei siis ole kovin pitkä ja sen voidaan katsoa alkaneen vasta itsenäisyyden ajalta. Tällä hetkellä vaakuna on vain kolmessa lipussa ja ne ovat valtiolippu, kielekkeinen valtiolippu sekä tasavallan presidentin lippu. Presidentin lipussa on lisäksi tangon puolella, yläkentässä kuvattuna sinikeltainen vapaudenristi.