Sotaveteraanit ovat sotaan osallistuneita ja siitä hengissä selvinneitä henkilöitä. Suomessa sotaveteraanilla tarkoitetaan nykyisin yleensä talvisotaan, jatkosotaan tai Lapin sotaan osaa ottaneita henkilöitä, koska sisällissodan viimeinenkin veteraani on kuollut. Veteraanien keski-ikä Suomessa on tällä hetkellä 94 vuotta. Sotiemme sankarien määrä putoaa kokoajan ja määrää on vaikea arvioida. 2019 vuoden alussa heitä oli yhteensä 10 582 ja se laskee kokoajan. Suomessa vietetään kansallista veteraanipäivää. Päivä on myös Lapin sodan päättymisen vuosipäivä eli 27.huhtikuuta.
Veteraanijärjestöt ovat ottaneet sotaveteraanit huomaansa
Suomessa on kolme toimivaa sotaveteraanijärjestöä, jotka ajavat veteraanien yhteiskunnallisia etuja. Suurin on Suomen sotaveteraaniliitto mutta toiminnassa ovat Rintamaveteraaniliitto, Tammenlehvän Perinneliitto sekä Sotainvalidien Veljesliitto. Suomessa on toiminnassa Veva, joka tarkoittaa sotaveteraanitoiminnan yhteistyöelintä eli Suomen veteraaniliittojen valtuuskuntaa. Tärkeimpiä asioita, joita ajetaan eteenpäin:
- Veteraanien edut
- Veteraanien fysioterapia ja kuntoutus
- Veteraanien taloudellinen toimeentulo
Raatteentien taistelu elää sotaveteraanien muistoissa
Raatteentien taistelu on yksi tunnetuimmista taisteluista toisessa maailmansodassa. Raate on tunnettu talvisodan tapahtumista, joten Raatteen Portille on perustettu talvisotamuseo sekä talvisotanäyttely. Raatteentielle on tehty myös tuhansista kivenlohkareista näyttävä monumentti. Talvisodan veteraanit ovat iäkkäitä ja heitä on vähän jäljellä. Muistot ovat erittäin vahvoja Raatteentiestä puhuttaessa, vaikka talvisodan veteraanit ovat kaikki lähes 100-vuotiaita tai vanhempia.
Kaikki soturit eivät selvinneet sodasta. Veteraanit ylpeästi kertovat sotatovereistaan, jotka taistelivat urheasti. Talvisodassa oli kaatuneita 27 000, jatkosodassa 63 000 ja Lapin sodassa 1 000. Lisäksi monia tuhansia haavoittuneita. Kaatuneiden muistopäivää vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina. Perinteisesti päivään kuuluu käynti sankarihaudoilla. Vuodesta 1977 lähtien kaatuneitten muistopäivä on ollut virallinen liputuspäivä. Muistopäivän viettäminen Suomessa sai alkunsa huhtikuussa 1940 järjestetystä kirkon piispainkokouksesta, jossa ehdotettiin suru- ja muistojumalanpalvelusten pitämistä talvisodassa kaatuneiden muistoksi.
Sotaveteraanit tarvitsivat lottia rintamalla
Arvokkaita lottia ei pidä unohtaa, kun puhutaan sodasta. Rintamalla naiset huolehtivat haavoittuneista ja kaatuneista. Sotavuosina rintaman läheisyydessä toimi yli 20 000 naista. Lottajärjestön periaate ei sallinut naisten tarttumista aseeseen, vaan naiset hoitivat lääkitykset ja muonitukset. Ruokahuolto oli raskasta ja työpäivät pitkiä. Lotat saivat töihinsä vaihtelevasti koulutusta. Lotat pyörittivät Kaatuneiden evakuoimiskeskusten toimintaa. Lotat pesivät, pukivat ja arkuttivat ruumiit. Lotta Svärd Säätiön tehtävänä on jatkaa lottajärjestössä palvelleiden naisten avustustyötä, tukea arjen turvallisuutta sekä ylläpitää lottamuseota. 2000-luvulla Lotta Svärd Säätiö on käyttänyt lottien kuntouttamiseen ja avustamiseen yhteensä 50 miljoonaa euroa.
Veteraanit ovat Linnan juhlien kunniavieraat. Kaikki katsovat televisioistaan kuinka kättelyn aloittavat sotaveteraanit. Pukuloisteessa sotiemme sankareita ei ole unohdettu ja heitä kunnioitetaan suuresti. He ovat usein laulaneet presidenttiparille, varsinkin viime vuosina. Veteraanien ja presidentin kohtaaminen on koskettava tilaisuus. Hannes Hynönen oli 101-vuotiaana yksi vanhimmista Linnan juhliin kutsutuista. Miten Linnan juhlat muuttuvat viimeisenkin sotaveteraanin nukuttua pois? Sitä ei voi kukaan tietää.