Moskovan taistelu oli toisen maailmansodan aikana käyty taistelu Neuvostoliiton ja Saksan joukkojen välillä. Taistelussa Saksa yritti saada Neuvostoliiton pääkaupungin Moskovan haltuunsa. Taistelu alkoi syyskuussa 1941 ja se kesti tammikuulle 1942 asti. Taistelua käytiin jopa 600 kilometriä leveällä rintamalla kahdessa eri ajanjaksossa. Neuvostoliiton joukot olivat rakentaneet Moskovan ympärille kolme eri puolustuskehää, joita reserviarmeijat ja kauempaa tuodut joukot suojasivat.
Moskovan taistelu ja Saksan epäonnistuminen
Saksan joukkojen eteneminen alkoi hyvin. Joukot saivat valloitettua pienempiä kaupunkeja, joten matka Moskovaan näytti sujuvan mutkattomasti. Eteneminen alkoi kuitenkin hidastua huonon säätilan vuoksi. Kelirikko vaikeutti muun muassa panssarien etenemistä. Marraskuussa 1941 Moskovassa koettiin 40 asteen pakkaslukemat, joihin saksalaiset eivät olleet varautuneet. Heillä ei ollut ollenkaan talvivarusteita.
Aseet eivät toimineet kovassa pakkasessa ja panssarit eivät käynnistyneet. Syitä saksalaisten epäonnistumiseen oli monia. Jo Suomen talvisota näytti, kuinka kovaksi pakkanen voikaan kiristyä. Neuvostoliittolaiset tiesivät siis, kuinka taistella kovassa pakkasessa. Sen sijaan saksalaiset eivät sitä tienneet. Pakkanen olikin suurin syy, miksi hyökkäys epäonnistui. Saksalaisten joukkojen voimat yksinkertaisesti loppuivat kesken.
Taisteluiden laantuminen
Neuvostoliitto keräsi ylimääräisiä joukkoja Siperiasta. Näiden joukkojen tarkoituksena oli iskeä vastahyökkäykseen, jotta saksalaiset saataisiin murrettua lopullisesti. Stalin saikin kerättyä kymmeniä divisioonia, mikä auttoi siinä, että Moskovaa voitiin suojata joka puolelta. Sen lisäksi talveen tottuneilla sotilailla oli paremmat edellytykset voittaa. Puna-armeijankin voimat alkoivat loppumaan vuoden 1942 alussa, jolloin Moskovan taistelu päättyi.