Suomen itsenäisyyspäivää on juhlittu joulukuun kuudentena päivänä vuodesta 1919 lähtien. Liputus itsenäisyyspäivänä on vakiintunut käytäntö. Suomen Valtiokalenterissa julkaistaan vuosittain vakiintuneiden liputuspäivien luettelo, joka toimii liputussuosituksena yksityishenkilöille. Suomen lippu on kansallinen tunnus, joka edustaa erilaisia isänmaallisuuden arvoja. Lipun sininen väri rinnastetaan yleensä taivaan sineen ja valkoinen vapauteen tai esimerkiksi lumeen. Salkoon nostettu siniristilippu tuo arvokkuutta ja juhlavuutta itsenäisyytemme juhlintaan.
Liputus itsenäisyyspäivänä aamukahdeksasta iltakahdeksaan
Suomen lippua ohjeistetaan käsittelemään arvokkaasti ja kunnioittavasti. Lippu nostetaan ja lasketaan salkoon rauhallisesti, eikä se saa koskettaa maata. Lippu taitellaan huolellisesti siten, että päällimmäiseksi näkyviin jäävä väri on sininen. Kastunut lippu kuivataan homehtumisen ehkäisemiseksi ja huolletaan asianmukaisesti. Yksityiskodeissa liputus ei ole pakollista mutta suositeltavaa vakiintuneina liputuspäivinä.
Suomen liputussäännöt määrittelevät lipun noston ja laskun ajankohdan. Suomessa itsenäisyyspäivän liputus tapahtuu yleisen liputuskäytännön mukaan, jolloin Suomen kansallislippu nostetaan salkoon itsenäisyyspäivän aamuna 6.12. klo 8.00 ja lasketaan illalla klo 20.00. Suomessa on vuosittain seitsemän toistuvaa, virallista liputuspäivää. Lisäksi liputetaan vaalipäivinä, sekä presidentin virkaanastumispäivänä. Lisäksi on 13 muuta liputuspäivää, joina on myös liputussuositus.
Liputusvapaus tuo väljyyttä liputussääntöihin
Liputtaminen tuo arvokkuutta virallisten liputuspäivien lisäksi yksityiseen juhlintaan. Esimerkiksi syntymäpäiväjuhlaa voi juhlistaa yksityisesti liputtamalla. Vaikka Suomen liputuskäytäntö onkin verrattain salliva, tulisi lipun käsittelyssä muistaa aina sen edustamat arvot. Lipun käyttöön liittyykin aina tietty vakavuutta ja arvokkuutta, jotka ovat omiaan korostamaan eri juhlien merkitystä.