Raatteentie

Raatteentien taistelu 1940

Talvisodan legendaarinen taistelu

Raatteentie 1940. Lunta, jäätä, ja armoton talvi. Melkein metri lunta ja lähes neljäkymmentä astetta pakkasta. Kymmeniätuhansia neuvostosotilaita vastassaan harvalukuiset suomalaiset. Viikko raakaa taistelua äärimmäisen kovissa olosuhteissa. Suomalaista sisua, selviytymistä sekä sotastrategista viisautta. Lopputuloksena suomalaisten maailmankuulu torjuntavoitto, talvisodan ihme. Tutustu yhteen Suomen historian ratkaisutaisteluun.

Taisteluiden ensimmäinen aalto alkoi jo talvisodan alkamispäivänä 30. marraskuuta 1939. Silloin 163. neuvostodivisioona oli aloittanut etenemisensä Juntusrantaan ja sieltä Suomussalmen kirkonkylään. Tämäkin divisioona joutui lopulta perääntymään Suomussalmelta jo joulukuun lopussa 1939.

Tutustu Raatteentien taisteluun päivä päivältä.

1. Tammikuuta 1940

Raatteentielle etenevä neuvostodivisioona tuhottava

Suomalaisille oli selvinnyt jo joulukuun loppupuolella, että Raatteentien suunnassa eteni kokonainen neuvostodivisioona, puna-armeijan 44. divisioona.
Suomalaisjoukot saivat käskyn tuon divisioonan tuhoamiseen. Jalkaväkirykmentti 27:n II pataljoona oli siirtymässä hyökkäysasemiin ja sai samalla kosketuksen puna-armeijan joukkoihin, joiden olisi tehtävänsä mukaan kierrettävä etelän kautta suomalaisjoukkojen selustaan.
Taistelun seurauksena suomalaiset onnistuivat työntämään vastassa ollutta neuvostopataljoonaa taaksepäin, mutta suomalaishyökkäys pysähtyi puna-armeijan varustettujen asemien eteen noin kilometrin etenemisen jälkeen.

Hyökkäyslinja etelästä saarrostaen

Kaikki alueella olevat joukot toimivat eversti Siilasvuon käskyn alaisina. Hänen hyökkäyssuunnitelmansa mukaan hyökkäys toteutettaisiin vain eteläsuunnasta saarrostaen. Suomalaiset aloittivat ensimmäiset hyökkäyksensä etelän kautta kiertävillä joukoillaan ja jatkoivat jo aloitettujen tielinjojen rakennustöitä. Lisäksi neuvostojoukkojen suuntaan tehtävää tiedustelua lisättiin ja aloitettiin siirtymismarssi lähtöasemiin.
JR 27 aloitti hyökkäyksensä Kuivasjärven eteläpuolelta neuvostojoukkojen sivustasta pyrkien katkaisemaan Raatteeseen johtavaa tietä Haukilassa.
I/JR 27:n eteni neuvostojoukkojen niitä havaitsematta aivan Raatteen tien tuntumaan illan hämärtyessä. Pataljoona yllätti puna-armeijan tykistöaseman tuhoten sen miehistön pari kilometriä Haukilan kylästä itään. Samalla pataljoona tuhosi kohti itää matkalla olleen autokolonnan. Raatteen tietä ei suoranaisesti saatu katkaistua, mutta suomalaiset onnistuivat estämään tielinjan käyttämisen omalla tulellaan.

Näkymä Raatten tien taistelujen jälkeen.

2. Tammikuuta 1940

JR 27 etenee Raatteentien tuntumaan

Neuvostojoukkojen vastahyökkäykset alkoivat niin idän kuin lännen suunnasta. Pioneerien rakentaman murroksen ja suomalaisasemia vahvistamaan saadun pst-tykin avulla suomalaiset pitivät asemansa. Pst-tykillä onnistuttiin tuhoamaan kahdeksan puna-armeijan panssarivaunua.
JR 27:n hyökkäyksen jatkaminen ei kuitenkaan onnistunut. Hyökkäysyritykseen osallistuneet SissiP 1:n joukot epäonnistuivat hyökkäyksessään ja hajaantuivat, joten pataljoona oli vedettävä taaemmaksi uudelleen järjesteltäväksi ja saamaan lepoa.
Jalkaväkirykmentti 64 siirtyi Vuokinrantaan noin 15 kilometriä pohjoisempana olevan etulinjan taakse etelän kautta. Osasto Kari (muun muassa ErP 15 ja IV/KT-Pr) siirtyi Vuokkiniemen-Lehtoniemen alueelle vajaat kymmenen kilometriä Kuivan- ja Kuomasjärven välisen kannaksen taakse ryhmittyen Vuokkijärven eteläpuolelle. Siirtyminen tapahtui sankan lumipyryn ansiosta häiriöttä pääosin tilapäisteitä pitkin.

Talvisota

3.-4. Tammikuuta 1940

Yömarsseja ja tiivistyvää taistelua

Suomalaiset saivat lisäjoukkoja keskitettyä ja kävivät taisteluja neuvostojoukkoja vastaan. Suomalaiset painoivat neuvostodivisioonan joukkoja lähemmäksi Raatteeseen johtavan tien metsiä halkovaa uraa.
Suomalaisjoukot tekivät iskuja neuvostodivisioonan sivustoja vastaan. Divisioona oli ahdettu yhdelle kapealle maantielle. Suomalaisten joukkojen päähyökkäyksen oli määrä alkaa viidentä päivänä. Sitä varten jatkettiin valmisteluita. Suomen joukot siirtyivät pääosin öisin hiihtomarssein järvien jäitä ja metsiä pitkin vihollisen sivustoille.

Raatteen tien sotasaalista järjestellään.

5. Tammikuuta 1940

Taisteluiden päähyökkäys käynnistyy

Suunnitelmana oli hyökätä kuuden pataljoona voimin Haukilan alueella, Eskolan alueella kolmen ja Likoharjun alueella yhden. Pakkanen oli kiristynyt noin kolmeenkymmeneen asteeseen ja hanki oli neljänkymmenen sentin paksuinen. Neuvostodivisioonan kärkijoukkojen tilanne kävi yhä vaikeammaksi. Hyökkäysvoimien pääosat Haukilan alueella eivät kuitenkaan saavuttaneet merkittäviä maastollisia voittoja. Illansuuhen mennessä taistelut olivat jo edenneet siten, että suomalaiset saivat jo ensimmäiset vankinsa.

Osasto Kari aloitti oman hyökkäyksensä kohti Tyynelän kylää nelisen kilometriä etulinjan takana, mutta hyökkäys ei tuottanut päivän aikana tulosta. Likoharjun suunnassa edennyt II/JR 64 pääsi aivan Raatteentien tuntumaan, mutta ei saanut sitä vielä katkaistuksi. I/JR 64 joutui ensin hyökkäämään kahden neuvostojoukon aseman läpi, mutta ei pystynyt katkaisemaan Raatteentietä kymmenen kilometriä etulinjan takana (Eskolasta pohjoiseen).

Näkymä Raatteen tielle taisteluiden jälkeen.

6. Tammikuuta 1940

Neuvostodivisioona vetäytyy

Suomalaisten hyökkäykset Haukilan kylää vastaan pohjoisesta eivät tuottaneet tulosta. Puoliltapäivin neuvostojoukkojen havaittiin pyrkivän kohti itää suomalaisrintamaan hyökkäyksessä syntyneiden aukkojen läpi.
Suomalaiset olivat kuitenkin onnistuneet katkaisemaan puna-armeijan huoltoyhteydet. Puna-armeijan 44. Divisioonan komentaja päätti divisioonansa vetäytymisestä itään, koska edellytyksiä taisteluiden jatkamiselle ei enää ollut.

Virallinen päätös koko neuvostodivisioonan vetäytymisestä tehtiin myöhään iltapäivällä. Tavoitteena oli aluksi ottaa mukaan koko divisioonan kalusto tai tuhota se.

Suomalaiset katkaisevat Raatteentien

Etelästä kohti Haukilan kylää hyökkäävän suomalaisten JR 27:n joukkojen taistelukyvyn todettiin jo laskeneen viikon kestäneissä taisteluissa, ja aamulla aloitettu hyökkäys keskeytettiinkin tuloksettomana. Puolen päivän aikaan hyökkäystä päätettiin kuitenkin vielä jatkaa, koska ensimmäiset tiedot neuvostojoukkojen aloittamasta vetäytymisestä saatiin pohjoisempana taistelevilta suomalaisjoukoilta. JR 27:n joukot pääsivät iltapäivän ja illan aikana ankarasti taistellen eteenpäin saavuttaen Raatteentien, joka saatiin nyt lopullisesti katkaistua.

Sotasaalista ja kaatuneita neuvostosotilaita.

7. Tammikuuta 1940

Uhka valtakunnan katkaisemista voitettiin. Neuvostoliitolle raskaat tappiot.

JR 27: sai haltuunsa Haukilasta Lauttalammelle johtavan osan Raatteeseen johtavasta tiestä. Suomalaiset joukot saivat suuren määrän sotasaalista ja toista tuhatta sotavankia. Myös muulla Raattentiellä tie oli suomalaisten voimin katkaistu ja neuvostojoukkojen eteneminen estetty. Niiden täytyi vetäytyä pohjoisten metsien kautta kiertäen suomalaisten ajaessa niitä takaa.

Aamupäivän aikana lähes kaikki neuvostoliittolaisten vastarinta oli lakannut. Puna-armeijan Suomussalmella kokemien raskaiden tappioiden jälkeen Neuvostoliiton sodanjohto lähetti paikalle tutkintaryhmän, jonka päätöksellä neuvostodivisioonaa johtanut kenraali Vinogradov teloitettiin Vasajärven jäällä jäljelle jääneiden joukkojensa edessä.

Sotasaaliiksi saatu ilmatorjuntakonekivääri.